Miksi en suosittele tarrataulua omassa sängyssä nukkumisen motivaattorina?
Sisältää affiliatelinkkejä, ne on merkitty *-merkillä
Ihan alkuun haluan sanoa, että tässäpä taas aihe, jonka ympärillä on niin mielipiteitä, kuin tutkimustietoakin sekä puolesta, että vastaan. Ja kuten harvaan muuhunkaan aiheeseen, ei tähänkään ole mitään “oikeaa” vastausta. Oikea vastaus on se, mikä kullekin perheelle sopii, mikä kunkin kasvattajan arvoihin mätsää ja niin edelleen. You do you, niinkuin aina.
Mutta mitä siis minä ajattelen tarrataulun tai muun palkinnon käyttämisestä lapsen motivoimisessa nukkumaan koko yön omassa sängyssään? Ymmärrän toki, että palkintojen, kuten tarrojen, käyttö voi tuntua houkuttelevalta tavalta motivoida lasta. Haluan kuitenkin asiaa toiselta kantilta.
Haluanko todella palkita lapsen siitä, että hän "pärjää" kokonaisen yön omassa sängyssään kaipaamatta minua? Tämä on toki hiukan kärjistetysti ilmaistu, mutta se herättää tärkeän kysymyksen siitä, minkälaista viestiä haluan lapselleni välittää. Kun käytämme palkintoja, siirrämme lapsen huomion pois itse toiminnasta ja kohti palkintoa. Tämä voi esimerkiksi juurikin vähentää lapsen halua oppia nukkumaan omassa sängyssään itsenäisesti ja voi aiheuttaa turhautumista, jos palkintoja ei ansaita odotetusti.
Jos perhe löytää itsensä tilanteesta, jossa “palauttelee” lasta omaan sänkyynsä tai ramppaa olohuoneen ja lapsen makuuhuoneen väliä kymmeniä kertoja illassa, en kasvatustieteilijänä, enkä maalaisjärjen käyttäjänä neuvoisi ottamaan käyttöön lapselle tarrataulukkoa, vaan lähtisin pureutumaan tilanteen juurisyihin ja ratkomaan niitä. Olen aiemmin kirjoittanut aiheesta otsikolla Mikko Mallikas on oikukas -vai onko sittenkään?
Monet tutkimukset, osoittavat, että ulkoiset palkkiot voivat ajan myötä heikentää lapsen sisäistä motivaatiota. Tämä voi tarkoittaa sitä, että lapsi saattaa nukkua omassa sängyssään vain saadakseen palkinnon, ei siksi, että hän tuntee itsensä turvalliseksi tai valmiiksi siihen.
Positiivisen kasvatuksen lähettilään Tiia Trogenin mukaan on myös mahdollista, että lapsi alkaa aina vain odottaa parempia ja parempia palkintoja. Palkitsemisjärjestelmä voi myös vahingossa luoda lapselle paineita, ja kun palkintoja ei ole enää saatavilla, motivaatio saattaa lopahtaa kokonaan.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että palkinnot olisivat aina huono asia. Jokainen perhe on erilainen, ja vanhemmat tuntevat omat lapsensa parhaiten ja voi olla tilanteita, joissa palkinto voikin olla perusteltu.
Haluan kuitenkin rohkaista sinua harkitsemaan muita vaihtoehtoja, kuten lapsen sisäisen motivaation tukemista turvallisella ja positiivisella siirtymällä omaan sänkyyn. Kun lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja tietää, että hänellä on tilaa kehittyä omassa tahdissaan, motivaatio omassa sängyssä nukkumiseen kehittyy luonnollisesti.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Alfie Kohnin kirjaan Unconditional Parenting: Moving from Rewards and Punishments to Love and Reason, joka käsittelee näitä aiheita syvemmin. Huomasin, että Kohnin omilla sivuilla on myös ladattavissa kaksituntinen luento, jossa kirjan aiheet käydään läpi, mikä voikin olla fyysistä kirjaa kätevämpi vaihtoehto. Suomessa taas juurikin Tiia Trogen on kirjoittanut samankaltaisista teemoista kirjassaan *Positiivinen kasvatus, jossa hän tuo esiin lempeän kasvatuksen tärkeyden lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle.
Olen juuri julkaissut uuden oppaan Hyvät unet omassa sängyssä ja siinä kerron myös lisää lempeistä keinoista, joiden avulla voit tukea lastasi omassa sängyssään nukkumiseen ilman tarrojen ja palkintojen käyttöä.
Tässä oppaassa keskitytään turvallisuuden tunteen ja itseluottamuksen vahvistamiseen, jotta lapsesi voi oppia nukkumaan omassa sängyssään rauhallisesti ja itsenäisesti. Ensin kuitenkin laitetaan lapsen unet kuntoon eli käydään läpi kaikki, mitä tarvitaan, jotta lapsi saa hyvät unet. Jotta hän nukahtaa iltaisin hänelle sopivaan aikaan ja nukkuu hänelle sopivan pituiset yöunet.
