Voisiko elämä lasten kanssa olla simppelimpää?
Mitä enemmän maailma näyttää kiireiseltä, suorituskeskeiseltä, erilaisia saavutuksia arvostavalta ja materialistiselta, sen enemmän moni tuntee vetoa simppelimpään, hitaampaan ja luonnollisempaan elämään. Miten tällaista voisi tuoda lasten elämään?
Onneksi Suomessa lapset aika lailla saavat olla lapsia, eikä lasten elämä näytä ehkä samalla tavalla menneen suorituskeskeiseksi ja ohjelmantäyteiseksi kuin vaikkapa USA:ssa. Siitä huolimatta ajattelen, että väistämättä se aikuisten kiire hiipii jollain tavalla lastenkin elämään, jos vain sen antaa. Näin se omassa perheessäni ainakin oli jossain vaiheessa.
Mitä ajattelen, että tällainen hidas lapsuus voisi tarkoittaa?
-Ei kiirehtimistä erilaisten taitojen suhteen. Moni lapsen taito on kehityksellinen eli sitä ei välttämättä voi tai edes kannata yrittää edistää, jos ei taito ole luonnollisesti kehittymässä. Eikä kannata verrata oman lapsen taitoja muiden lasten taitoihin, kaikki kun kehittyvät omaan tahtiinsa. (Jos olet huolissasi oman lapsen kehityksellisistä taidoista, voi asian ottaa puheeksi neuvolassa). Jos lapsella on herkkyyskausi, kannattaa tietysti ilman muuta tukea kehittyvää taitoa ja mahdollistaa sen harjoittelu.
-Vähemmän ohjelmaa ja rohkeutta kieltäytyä ohjelmasta. Olen itse herkästi kuormittuva, joten olen ihan oman jaksamisenkin kannalta tarkka siitä, että arjessa ja viikonlopuissa ei ole liikaa suunniteltua ohjelmaa, vaan mahdollisen ohjelman lisäksi tarpeeksi vapaata oleskelua. Arkisin iltapäivämme ovat yleensä täysin vapaat kodin ulkopuolisesta ohjelmasta. Kotonakaan ei tarvitse välttämättä olla kummoista ohjelmaa, vaan ihan tavallinen yhdessä olo riittää.
-Arkiaskareiden arvostamista. Monessa perheessä arki sujuu niin, että vanhemmat hoitavat kotia, siivoavat ja laittavat ruokaa ja lasten tehtävä on leikkiä. Koska arjen askareet vievät ison osan arjesta, moni kokee riittämättömyyden tunnetta siitä, että ei ehdi leikkiä lasten kanssa. Lasten kanssa on ihana leikkiä ja ajattelen, että on se tärkeääkin, mutta oletko koskaan kokeillut mitä tapahtuu, kun lapset ottaakin mukaan arjen askareisiin? Yleensä lapset nauttivat paljon siitä, kun saavat olla mukana siivoamisessa tai ruoanlaitossa ja jopa pienet taaperot voi ottaa näihin puuhiin mukaan. Tällainen voi olla ihan win win-tilanne, jos elämä tuntuu kiireiseltä. Yhdessä oloaikaa on enemmän, lapset oppivat osallistumaan kodin askareisiin ja tämä on usein tosi hauskaa. Kyllä, esim. kokkailuun lasten kanssa voi myös mennä enemmän aikaa ja siihen voi liittyä enemmän sotkua, mutta kannustan kokeilemaan, voit yllättyä iloisesti!
-Vähemmän leluja. Tästä onkin oma postauksensa, mutta lyhyesti: vähemmän leluja saattaa tarkoittaa enemmän leikkiä! Enemmän leikkiä, pitkäkestoisempaa leikkiä, mielikuvituksellisempaa leikkivälineiden käyttöä.
-Enemmän vanhemman läsnäoloa. Tämän kirjoittamista harkitsin hetkisen. Olen nimittäin asiakkaiden kautta huomannut, että osalla vanhemmista ei olekaan sellaista ongelmaa, että eivät ole tarpeeksi läsnä, vaan päinvastoin. Ovat ajatelleet, että ollakseen hyvä vanhempi, täytyy olla koko ajan läsnä, koko ajan vuorovaikuttaa ja uupuvat tällaisen tavoittelun edessä. Eikä ihme! En siis halua liputtaa sellaisen puolesta lainkaan. Mutta jos olet kuin minä eli pahimman luokan multitaskaaja ja erilaisiin juttuihin unohtuja, niin siinä tapauksessa haluan kannustaa lähinnä siihen, että voi myös tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Usein silloin se yksi asia sujuu paremmin. Edelleen harjoittelen tätä, mutta koko ajan tulen paremmaksi. Muista, että korppi ei vie vaikka katsoisit joskus puhelinta lapsen läsnäollessa! (viitaten taannoiseen Helsingin kaupungin kampanjaan)